Ghana 100%

Keskiviikko 16.10 - Sunnuntai 27.10

Keskiviikkona 16.10 oli 36 astetta lämmintä. Se on ollu tähän asti ainoa päivä, kun oon saanu tietää lämpöasteiden suuruuden. Se päivä oli kyllä kuuma, mutta yhtä kuumia päiviä tai kuumempiakin on varmasti ollut. Mutta, että noin 36:n asteen lämmös täälon saanu hiihrellä.

Työpäivät on alkanu tuntumaan ihan arkipäiviltä. Sen jälkeen kun oon pari viikkoa sitten vaihtanu luokkaa ykkösestä kolmoseen, oon saanu todistaa huomattavasti rauhallisempaa luokkakäyttäytymistä. Kolmasluokkalaiset on luultavasti jo tottunu koulussa olemiseen, kun eka luokkalaiset vasta opettelee sitä koulussa käyttäytymistä. Varsin valloittavia lapsia on kummallakin luokalla. Oon tutustunu tällä kertaa vähän paremmin luokan opettajaan. Kai sitä uskaltaa rohkeammin käyttää kieltä nyt yli kuukauden totuttelun jälkeen, ja siksikin elo alkaa tuntua arjelta. Oon saanu oppia paikallisia välituntileikkejä luokkani tyttöjen ansiosta, kun ne halus mulle niitä opettaa. Se oli kyllä kivaa! Pari leikkiä muistan nimeltäkin: Down by the river ja 2-4-6-1-1.

Tosin perjantaina 18. päivä mulle kävi toistamiseen niin, että luokan opettaja ei tullu kouluun ollenkaan. Silloin oli koulussa alkanu koeviikko ja kokeiden tulemista odotellessa opetin jälleen Pää-Olkapää-Peppu –laulun suomeksi lapsille, koska ne ei ollu sitä viä silloon kuullu. Noina päivinä, kun opettaja ei oo tullu paikalle, on vähän päässyt opettamiseen makuun ainakin ihan eritavalla, kuin opettajan ollessa paikalla. Se on ollu loppujen lopuksi ihan mukavaa, vaikka silloin päällimmäisenä tunteena on ollu lähinnä ärsyyntyminen siitä kaikesta epävarmuudesta ja epätietoisuudesta,  kun ei tiedä, että kuuluuko mun odottaa, että opettajaa tulee, vai tulooko se ollenkaa :D

Ollaan käyty nettikahvilassa n. kerran viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Itse oon käyttäny joka kerta lähes koko ajan siihen, että oon jutellu Skypessä Aten kanssa. Se on ollu kyllä omalla tavallaan aina viikon kohokohta, kun on päässy jakamaan rakkaalle viikon tapahtumia ja kuuleman hänen kuulumisiaan Suomessa. Jotenkin täällä koetut asiat on kaksi kertaa iloisempia, kun ne saa jakaa rakkaan kanssa. Suomesta oon ihan kunnolla ikävöiny ainoastaan sitä paikkaa, joka sielä tyhjillään mua orottaa rakkaani vieressä.

Lauantaina 19. päivä vietettihin jälleen rantapäivää. Mentihin läheiselle Mighty Beachille, tällä kertaa löyrettihin perillekki. Se oli oikein kiva ranta. Pitkälle sai kävellä ennen kuin tuli syvää ja rannalla oli lähinnä ainoastaan paikallisia. Oli kiva olla rannalla, joka ei ollu täynnä turisteja. Meressä kahalaamisen ja auringon oton käytyä puuruttavaksi päätettihin tyttöjen kanssa keksiä jotain muuta tekemistä, ja tässä on tulos:

Paikalliset aina haluaa meidän kanssa samoihin kuvihin...

Sitte ku Immuki oli kyllästyny hiekassa makoiluun käveltiin läheiseen Azoor Titanic Spottiin syömään jamia ja kebakkolihaa ja juomaan siideriä.

Herkkä hetki Sannan kanssa

Noora oli coolisti rannalla...

...kunnes huomas, että rannan kivet oli täynnä jättimäisiä rapuja.

Tiistaina 22. päivä käytiin vierailulla orpokodilla, joka sijaitsee alueella, joka on nimeltään Betlehem. Trotro jätti meidät lähimmälle pysäkille, jonka nimi on Betlehem Bridge. Mitään siltaa pysäkillä ei kyllä ollut, vaan ojan päällä oleva viiden sentin korkuinen koroke. Orpokodille päästyämme meitä tuli vastaan n. 15 henkinen lapsilauma, joista kaikki tuli ottamaan kädestä, pyytämähän sylihin ja tutustumahan. Syränkös siinä suli. 

Orpokoti on kahden uuden suomalaisen ystävämme Reetan ja Petran työharjoittelupaikka. Siellä ku oltiin aikamme leikitty lasten kanssa, niin mentiin Reetan ja Petran luo syömään. Siellä oli myös kolmas ystävämme Hanna ja pian tuli neljäs ystävämme Joonas. Kun oltiin syöty, lähärettihin kävelemähän läheiseen ruokamarkettiin Evergreeniin ostamaan aineksia köyhiin ritareihin. Oli kiva viettää päivää suomalaisten ystävien kanssa. Se antoi vähän kipua lieventävää lääkettä koti-ikävään.

Lasten leikkejä orpokodilla

Lapset halus koko ajan syliin.

Sannan uudet frendut

It takes one day to be friends

Keskiviikkona koululla oli vanhempain päivä ja torstaina vihreä teema päivä. Kaikkien tuli pukeutua vihreään. Perjantaina piti olla koko koululla education trip, joka siirrettiinkin yllättäin kaksi viikkoa eteenpäin, joten saatiinkiin vapaapäivä. Käytettiin se matkustamalla Accraan Art Centeriin, jossa myitiin kaikenlaista turistikrääsää. Art Centeristä meillä ei oo yhtäkään kuvaa ainakaan vielä, koska pelättihin että joku pöllii meirän kameran, jos me otetahan kuvia siellä. Kaikenlaista tuli ostettua. Mä ostin pari maalausta, yhden jännittävän stressilelusoittimen, jonka nimeä en muista ja yhden rummun! Son kyllä komia. En nyt laita kuvaa siitä, niin teillä on hyvä syy tulla meille kylään sitten kun palaan Suomeen; Voitte tulla kattomaan mun komiaa Djembe-rumpua.

Koulun vihreää pientä kansaa

Millan luokan oppilaita

Nooran luokan oppilaita

 Keskiviikkona koululla oli vanhempain päivä ja torstaina vihreä teema päivä. Kaikkien tuli pukeutua vihreään. Perjantaina piti olla koko koululla education trip, joka siirrettiinkin yllättäin kaksi viikkoa eteenpäin, joten saatiinkiin vapaapäivä. Käytettiin se matkustamalla Accraan Art Centeriin, jossa myitiin kaikenlaista turistikrääsää. Art Centeristä meillä ei oo yhtäkään kuvaa ainakaan vielä, koska pelättihin että joku pöllii meirän kameran, jos me otetahan kuvia siellä. Kaikenlaista tuli ostettua. Mä ostin pari maalausta, yhden jännittävän stressilelusoittimen, jonka nimeä en muista ja yhden rummun! Son kyllä komia. En nyt laita kuvaa siitä, niin teillä on hyvä syy tulla meille kylään sitten kun palaan Suomeen; Voitte tulla kattomaan mun komiaa Djembe-rumpua.

Ihania afrikkalaisia kankaita!

Lauantaina käytihin Nooran kanssa kaharestaan Commonity ykkösen torilla. Shoppailtiin kankaita ihan täysiä. Illalla mentiin kattomaan futista yhteen baariin, jota meille suositeltiin. Kun päästiin paikalle, meille selvis, että peli oli just loppunu. Sitte me vain syötihin siä (jännittävää, mutta hyvää ruokaa, jonka nimi oli Shawarma) ja lährettihin jatkamaan iltaa vakiopaikkaamme Montiin, jossa sattumoisin näytettiin sitä futispeliä uusintana, joka just missattiin. Jäätihin kattomaan sitä, tai noh, Immu katto ja me likat pelattihin korttia. Kun mä ja Noora oltiin tilaamassa juomia meitä tuli iskemään joku poliisi.

Keskustelu meni jotakuinkin näin:
P: ”Hey, Marry me. Im a police officer ;) ”

M: ”Sorry, I can’t. I’m married already. See?” ja näytin valevihkisormustani.

P: (Nooralle)  “Oh, Well. You, show me your hand.”
N: “Ooouh. I don’t have husband.” (ja näytti vasenta kättä.)

P: “Okey, take me.”

N: “ Well… I don’t know you at all.”

P:(Mulle) “Hey, I want to marry your sister.”
M: “I think you have to stop trying because she has boyfriend in Finland.” (sujuvasti valehtelin)

P: (Nooralle) “But you don’t have boyfriend in Ghana. You should date with me.”

N: “…..”

P: “Well okey, just kidding. I’m married too.” (ja näytti sormusta.)

Tässä kaikki tältä erää, kuitti.

-Milla, Millsburg