Elämä on ihanaa!

Viime sunnuntaina oltihin kirkos! Meno oli aikamoista. Kaikenkaikkiaan messusta jäi hyvä mieli, ärsyyntymistä aiheutti kuitenkin se, että mikrofoonit oli tosi täysillä ja korviin sattui. Sama Jumala heillä kuitenkin on, vaikkakin he palvelevat Häntä kovin eritavalla. Ehkä täysivaltaisemmin kuin me ollaan itse totuttu?

Sunnuntai illalla oltiin rohkeita ja mentiin ravintolaan syömään paikallisia ”herkkuja”. Fufua ja Bankua on nyt maistettu. Molemmat sellasia mössöruokia, joitten eroa en oikein kyllä tunnista. :D Tämä kulinaarinen kokemus ei ollu ihan parhaalla tavalla makunystyröitä hivelevää, mutta onneksi näitä ruokia ei tarvitse maistaa enää.

Maanantaina meillä piti alkaa koulu, mutta koska lauantaina oli Ghanan ensimmäisen presidentin noin sadas syntymäpäivä, oli maanantai kouluissa vapaata. Käytettihin sitte maanantaipäivä siten, että käytihin pizzalla ja isossa marketissa ruokaostoksilla.

Tiistaina alootettihin harkka Luterilaisella koululla. Valkoihoiset ihmiset on kyllä suuri nähtävyys. Iho ja hiukset kiinnostaa lapsia, varsinkin mun ja Sannan kohralla, kun meidän vastuulla on ykkösluokkalaisia, jotka uskaltaa tulla koskemaan oman lapsen viattomuudensa varjolla. Viikon aikana on jo melkein kyllästynyt joka hetkiseen kosketteluun. Kyllä lapset onneksi tottelevat sitten kun sanoo, että ”Let me be free for a while.” Aina ne ei kuitenkaan ymmärrä meidän englantia. Niiden broken english on kuitenkin kovin erilaista, kuin meidän koulussa opittu englannin kieli. Itse ainakin oon monesti saanut selittää samaa asiaa monella eritavalla, ennen kuin lapset tai opettajat ovat saaneet selville mitä tarkoitan. Vielä useammin on tullut ongelmia oman ymmärrykseni kanssa, kun he ovat yrittäneet  sanoa jotain mulle! Koulun ranskan opettajan kanssa ollaan juteltu jonkin verran. Hän tuntuu pitävän minun seurastani jotenkin erityisellä tavalla. Kummallista kyllä, koska aina ku se jutteloo mulle jotaki, niin lopulta sen pitää aina kirjottaa mulle mitä hän juuri sanoi, että mullekin selviää keskustelun kulku. :D Oon onnellinen siitä, että se on ymmärtäväinen ja kärsivällinen mun suhteen. Onneksi tässä kuitenkin on huomannut kehittyvänsä. Kyllä mä nyt viikon jälkeen ymmärrän heitä paljon paremmin, kuin yhden päivän jälkeen.

Noora suorittaa harjoitteluansa kakkosluokkalaisten lapsukaisten keskuudessa ja Immu harjoitteloo oloaan kuutosluokkalaasten kans. Nooralle kävi eileen niin, että kun heidän luokan opettaja oli poistunut luokasta yllättäin, otti Noora ohjat käsiinsä ja jatkoi opettamista siitä mihin opettaja jäi. Kohta opettaja tuli huikkaamaan luokan ovelta Nooralle, että ”Tuuppa käymähän vähä täällä.” Noora säikähti, että onko se opettanu jotain väärin, tai onko opettajalla Nooralle jotain valittamisen aihetta. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan opettaja vei Nooran huoneeseen, jossa oli opettajan oma ompelija, joka alko ottamahaan Noorasta mittoja. Selvisi, että Nooran luokan opettaja tahtoo teetättää Nooralle mekon! Noora sai valita ompelijan vihoista mieleisensä mekon, jonka hän tuloo saamaan itselleen varmaan ensiviikon aikana. Nooran tarvittoo maksaa vaan ompelukulut, jotka ei oo tuu maksamaan paljoa. Nooran opettaja lahjoittaa kankaan Nooran mekkoon. Joo jeppp! Mä ja Sanna ollaan PIKKAASEN kateellisia!

Immu oli eileen oman luokan opettajansa Macin ja musiikin opettajan Andyn kanssa juomassa lämmintä kaakaota. Hauskaa siinä oli se, että tämä tapahtui koulupäivän aikana, oppitunnilla kun lapset jäi tekemään tehtäviä luokkahan. Tää on viä aika normaali toimintapa täällä. Opettajat kulkoo luokasta luokkaan ja saattaa olla pois luokasta pitkänkin aikaa. Ja lapset on kiltisti luokassa, tai ei..

Käytiin eilen ekaa kertaa kaljalla! Siinä kävi kyllä niin, että Immu oli ainoa, joka otti kaljaa. Me tytöt juotiin tyttöjenjuomia Savannahia ja Smirnoff Icea. Oli niin ihana tunnelma, kun baarissa soi myös tuttuja biisejä, kuten Macarena, I Got Power ja Everybody Dance Now. Otettiin kuvia ja nautittiin oloistamme. Kaikki oli samaa mieltä siitä, että elämä on ihanaa!

Tänään käytiin torilla Community ykkösessä, joka on osa Temaa. Otettiin taksi, joka maksoi 5cediä eli n. 1,60€. Voin kertoa, että huh mikä paikka! Myyjiä oli monta sataa ja  ostettavaa oli jos jonkinlaista. Torilta voi ostaa esimerkiksi: kenkiä, laukkuja, koruja, hiuksia, voiteta, kelloja, kankaita, saippuoita, työkaluja, varaosia, musiikkia, soittimia, hedelmiä, vihanneksia, lihaa, kalaa, erilaisia vaatteita toki ja oikeastaan kaikkea mitä ihmismielen teköö mieli ostaa.

Tässä kuvia, jotka on ihan sekaisin, mutta nauttikaa näistä jooko ! :)

Aleksi ja Immu auton lavalla

Oltiin syömässä fufua, bankua ja kalaa.

Aina pitää pitää olla pesämässä jalkoja!

Ihanaa pizzaaaaaa!

Tässä näette Ghanalaisen naisen vartalon muodon

Nooran luokkalaiset on ahkeria viittamaan

Torireissu tunnelmia

Noora neuvotteloo sipulin hintaa

13 cedii! 

Parturoin Immun tukkaa!

Sanna pelkää lopputulosta.

Väliposeeraus tietenkin

Ennen parturointia....

Ja jälkeen

Koulussa liikuntatunti

Perjantaitunnelma! (Kuva on lavastettu.)

Elämä on ihanaa!

Jokaisen meidän suusta on tullut tällä viikolla nää sanat: ”Elämä on ihana.” Aina kun joku, on sanonut sen ääneen on muidenkin mieli muuttunut paremmaksi, jos olo ei oo siinä vaiheessa vielä ollut onnen kukkuloilla. Immun suusta näitä sanoja on saanut kuulla eniten. Immu on sellaanen mies, että sillä on tuskin koskaan huono päivä ja varsinkin täällä Afrikassa, hän on osannut nauttia melkein kaikesta. Oon kyllä onnellinen siitä, että Immu on meidän kanssa täällä. Se osaa muistuttaa meitä siitä, että täällä on paljon nauttimisen arvoisia asioita. Meillä naisilla on mennyt järki jo useampaan otteeseen milloin mihinkäkin asiaan, varsinkin jos ruoan saamisesta on kulunut liian kauan aikaa.