Hei me lennetään! |
Postikorttifaktat tulee tässä: Lennot meni hyvin,
skottipilotti hoiti laskeutumisen uskomattoman pehmeästi. Milla ja Immu oli
avannut hanat ja nautiskeli viiniä lentokoneessa. Lennettiin tosiaan kahdessa
erässä. Kello on täällä kolme tuntia vähemmän kuin Suomessa, ja täällä on juuri
niin kuuman kosteaa kuin Mombasassa lauletaan. Päivän ylin lämpötila oli 29
astetta selssiusta. Tiedän, ettei sitä kirjoiteta noin. Pelleilytyttää! Ja
kyllä, pimeä on täällä säkkipimeää, ja se laskeutuu päivän päälle nopeasti.
Onneksi täällä on sähköt eli valoa, eikä kenenkään tarvitse polkea generaattoria
sitä saadaksemme.
Odottelua Istanbulin lentokentällä. |
En ole vielä nähnyt täällä ketään muuta valkoista kuin oman
iloisen nelikkomme. Itse osasin ainakin näin ensimmäisenä päivänä olla
välittämättä tuijotuksista ja huuteluista, mutta totuus on ettemme mitenkään
pysty piilottamaan erilaisuuttamme. Paikallisten silmissä me ollaan ihonvärimme
takia oikeita rahasampoja, käypää käteistä suoraan länsimaista. Ei täällä
rasisteja olla, mutta ilmeisesti värillä on väliä.
Meidän isäntäperhe on kyllä ihana! Perheeseen kuuluvat
suomalainen äiti Arja, ghanalainen isä James ja heidän kaksi nuorta aikuista
lastaan Emilia ja Aleksi. Sen lisäksi talossa pyörii reipas nuori mies Joe,
joka on talonvahtina kodissamme. En ole ihan saanut vielä käsitystä hänen
työtehtävistään, mutta ilmeisesti Ghanassa tapahtuu jonkin verran
talonvaltauksia. Siksi kannattaa sijoittaa johonkin sellaiseen, mitä Joe on.
Heistä kaikki ovat olleet hurjan avuliaita ja ystävällisiä. Arja tosin on vielä
käymässä Suomessa sukuloimassa, mutta lauantaina pääsen tapaamaan hänetkin.
Me ollaan Nooran kanssa vietetty jo kokonainen päivä täällä,
Milla ja Immu astui Ghanan kamaralle vasta tänä iltana. Ollaan saatu
maistiaisia siitä, mitä tulevat kolme kuukautta pitävät sisällään. Ehdimme olla
talossamme sisällä ehkä tunnin, kun keittiön kaapit romahtivat seinältä
lattialle. Korjausmiesten työripeys oli kuitenkin aivan toisenlainen kuin
Suomessa, ja kaapit saatiin vielä saman päivän aikana takaisin seinälle.
Onnistuin jo järkyttymäänkin ensimmäisen kerran, en suinkaan kaappien
ryminästä, vaan kun huomasin keittiössä olevien kappaverhojen olevan tismalleen
samasta kankaasta kuin mun lapsuuden prinsessahuoneen ruusuverhot. Mikä
yhteensattuma! Äiti varmaan muistaa ne
verhot. Säikähdin niin että kaadoin kissan vesikiposta vedet lattialle.
Verhoja lukuun ottamatta kaikki on ollut uutta. Ja tää uusi
saa mut aivan hämilleen. On vaikeaa hyväksyä, että uuteen kulttuuriin totuttelu
vie kauemmin kuin yhden päivän. Olispa kiva HETI osata liikkua täällä kuin kala
vedessä, vaikka olisinkin hauki kissakalojen seassa. Kaikki ne on kaloja. Mäkin
haluun olla kala.
Kehon ja mielen asettuessa selviytymismoodiin yritän
muistaa, ettemme ole tässä seikkailussa oman voimamme varassa. Meidän kanssamme
kulkee Jumala. Nyt on yritettävä elää ei päivä vaan hetki kerrallaan: ”Älkää
siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin
päivälle riittävät sen omat murheet.” (Matt. 6:34) Jostain syystä me ollaan
tänne tultu, ja sen syyn aion selvittää.
Sandels. Sanna.
En kestääääää!!! Tunnen itteni ihan trolliks, kun vaan täytän teidän päivitykset mun intoilulla, mutta on vaan niin ihanaa, että te ootte siellä. Ja mä elän täällä niin mukana; kiva päästä kuuleen, mitä kaikkee te siellä elätte, ja samalla on tosi hassua, miten eläväks omat muistot muuttuu, kun lukee teidän kirjotuksia. Ja voi, kun sä Sanna kirjoitit elävästi, mä pystyin kuulemaan sun äänen lukiessani. Teillä on varmasti niin riemukasta sillä porukalla.
VastaaPoistaHienoa, että lennot meni hyvin.
Ja minähän en olisi lentänyt Lontoon kautta, jos olisin silloin tajunnut, että Istanbulin lentokentältä löytyy tuollaisia kitaristeja!
Komppaan Senniä :D
VastaaPoistaMe vaan tykätään ku eres joku kommentoo! Lisää vaan :) Ootta ihania.
VastaaPoistaMe vaan tykätään ku eres joku kommentoo! Lisää vaan :) Ootta ihania.
VastaaPoistaIhanaa lukea, kirjoitakaa lisaa niin me luetaan mielellaan :)
VastaaPoistaMoi, rakas sisko! Voi, olin jo unohtanu ne verhot! Halusin vain ilmoittaa, että kyllä täällä luetaan (ja itketään ja nauretaan samalla) vaikka vähän vähemmän kommentoidaan. Pidä hauskaa ja ota kokemuksesta kaikki irti!
VastaaPoistaHei sisko kulta! Kiva tietää että luette, teille rakkaille tätä kirjotetaankin. :) terveisiä kaikille! Tj 10 viikkoa. Pitää vielä vähän totutella sun uuteen sukunimeen, hetki meni tota peetä ihmetellessä. :D
Poista