torstai 19. syyskuuta 2013

Ghana baby!

Vuosia jatkunut odotus ja innostus kansainvälisyysvaihdosta on muuttumassa unelmasta todeksi. Oikeastaan me ollaan täällä jo, tää saattaa olla totta jo. Ghanassa, Temassa. Tää on tosi afrikkamainen paikka: liikenteessä on pidettävä silmät auki, kadulla on puristettava kiinni lompakosta ja torilla osattava tinkiä, naiset kantaa valtavia laatikollisia milloin mitäkin päänsä päällä ja meninpä näkemään kadulla hyppiviä vuohia. Tai en oo ihan varma hyppikö ne vaan mun päänsisäisessä todellisuudessa, mut joka tapauksessa ne nähdessäni tiesin saapuneeni Afrikkaan.

Hei me lennetään!

Postikorttifaktat tulee tässä: Lennot meni hyvin, skottipilotti hoiti laskeutumisen uskomattoman pehmeästi. Milla ja Immu oli avannut hanat ja nautiskeli viiniä lentokoneessa. Lennettiin tosiaan kahdessa erässä. Kello on täällä kolme tuntia vähemmän kuin Suomessa, ja täällä on juuri niin kuuman kosteaa kuin Mombasassa lauletaan. Päivän ylin lämpötila oli 29 astetta selssiusta. Tiedän, ettei sitä kirjoiteta noin. Pelleilytyttää! Ja kyllä, pimeä on täällä säkkipimeää, ja se laskeutuu päivän päälle nopeasti. Onneksi täällä on sähköt eli valoa, eikä kenenkään tarvitse polkea generaattoria sitä saadaksemme.

Odottelua Istanbulin lentokentällä.

En ole vielä nähnyt täällä ketään muuta valkoista kuin oman iloisen nelikkomme. Itse osasin ainakin näin ensimmäisenä päivänä olla välittämättä tuijotuksista ja huuteluista, mutta totuus on ettemme mitenkään pysty piilottamaan erilaisuuttamme. Paikallisten silmissä me ollaan ihonvärimme takia oikeita rahasampoja, käypää käteistä suoraan länsimaista. Ei täällä rasisteja olla, mutta ilmeisesti värillä on väliä.

Meidän isäntäperhe on kyllä ihana! Perheeseen kuuluvat suomalainen äiti Arja, ghanalainen isä James ja heidän kaksi nuorta aikuista lastaan Emilia ja Aleksi. Sen lisäksi talossa pyörii reipas nuori mies Joe, joka on talonvahtina kodissamme. En ole ihan saanut vielä käsitystä hänen työtehtävistään, mutta ilmeisesti Ghanassa tapahtuu jonkin verran talonvaltauksia. Siksi kannattaa sijoittaa johonkin sellaiseen, mitä Joe on. Heistä kaikki ovat olleet hurjan avuliaita ja ystävällisiä. Arja tosin on vielä käymässä Suomessa sukuloimassa, mutta lauantaina pääsen tapaamaan hänetkin.
Me ollaan Nooran kanssa vietetty jo kokonainen päivä täällä, Milla ja Immu astui Ghanan kamaralle vasta tänä iltana. Ollaan saatu maistiaisia siitä, mitä tulevat kolme kuukautta pitävät sisällään. Ehdimme olla talossamme sisällä ehkä tunnin, kun keittiön kaapit romahtivat seinältä lattialle. Korjausmiesten työripeys oli kuitenkin aivan toisenlainen kuin Suomessa, ja kaapit saatiin vielä saman päivän aikana takaisin seinälle. Onnistuin jo järkyttymäänkin ensimmäisen kerran, en suinkaan kaappien ryminästä, vaan kun huomasin keittiössä olevien kappaverhojen olevan tismalleen samasta kankaasta kuin mun lapsuuden prinsessahuoneen ruusuverhot. Mikä yhteensattuma!  Äiti varmaan muistaa ne verhot. Säikähdin niin että kaadoin kissan vesikiposta vedet lattialle.

Verhoja lukuun ottamatta kaikki on ollut uutta. Ja tää uusi saa mut aivan hämilleen. On vaikeaa hyväksyä, että uuteen kulttuuriin totuttelu vie kauemmin kuin yhden päivän. Olispa kiva HETI osata liikkua täällä kuin kala vedessä, vaikka olisinkin hauki kissakalojen seassa. Kaikki ne on kaloja. Mäkin haluun olla kala.

Kehon ja mielen asettuessa selviytymismoodiin yritän muistaa, ettemme ole tässä seikkailussa oman voimamme varassa. Meidän kanssamme kulkee Jumala. Nyt on yritettävä elää ei päivä vaan hetki kerrallaan: ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” (Matt. 6:34) Jostain syystä me ollaan tänne tultu, ja sen syyn aion selvittää.



Sandels. Sanna.

7 kommenttia:

  1. En kestääääää!!! Tunnen itteni ihan trolliks, kun vaan täytän teidän päivitykset mun intoilulla, mutta on vaan niin ihanaa, että te ootte siellä. Ja mä elän täällä niin mukana; kiva päästä kuuleen, mitä kaikkee te siellä elätte, ja samalla on tosi hassua, miten eläväks omat muistot muuttuu, kun lukee teidän kirjotuksia. Ja voi, kun sä Sanna kirjoitit elävästi, mä pystyin kuulemaan sun äänen lukiessani. Teillä on varmasti niin riemukasta sillä porukalla.

    Hienoa, että lennot meni hyvin.
    Ja minähän en olisi lentänyt Lontoon kautta, jos olisin silloin tajunnut, että Istanbulin lentokentältä löytyy tuollaisia kitaristeja!

    VastaaPoista
  2. Me vaan tykätään ku eres joku kommentoo! Lisää vaan :) Ootta ihania.

    VastaaPoista
  3. Me vaan tykätään ku eres joku kommentoo! Lisää vaan :) Ootta ihania.

    VastaaPoista
  4. Ihanaa lukea, kirjoitakaa lisaa niin me luetaan mielellaan :)

    VastaaPoista
  5. Moi, rakas sisko! Voi, olin jo unohtanu ne verhot! Halusin vain ilmoittaa, että kyllä täällä luetaan (ja itketään ja nauretaan samalla) vaikka vähän vähemmän kommentoidaan. Pidä hauskaa ja ota kokemuksesta kaikki irti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei sisko kulta! Kiva tietää että luette, teille rakkaille tätä kirjotetaankin. :) terveisiä kaikille! Tj 10 viikkoa. Pitää vielä vähän totutella sun uuteen sukunimeen, hetki meni tota peetä ihmetellessä. :D

      Poista