Leijonaa mä metsästän: marraskuuta 2013

Se olis 30 päivää jäljellä Ghanan oloa, ja erellisen blogitekstin jälkehen onki ehtiny tapahtua vaikka mitä. Tässä blogitekstissä kerron teille ”ytimekkäästi” ne parhaat palat niin hyvät ja huonotkin palat, mutta erityysesti ne hyvät!

- Oltihin Immun kans kolmena päivänä orpokodilla harkassa. Lapset oli ihania, kovaäänisiä, itkuisia, suloosia, innostuneita, puheliaita ja hiljaisia. Kaikki lapset oli syliä ja hellyyttä vailla ja multahan sitä saa. Rakkautta ja hellyyttä saivat multa melekeen niin paljon ku halusivat. Siellä opetin lapsille Letkajenkan, valssia ja Postimies Pate –laulua, jonka ne oppi melkein kokonaan ulkoa ja huom: suomeksi! Oli niin opettavaista olla muutama päivä siinä sellaisten lasten kanssa, joilla ei ole varallisuutta lähes ollenkaan, ei vanhempia, eikä mitään muuta turvapaikkaa, kuin se orpokoti, jossa he asuivat. Jos olis koko harkan viettäny pelkästään tuolla Luterilaisella koululla, jossa on ainoastaan rikkaiden perheiden lapsia, niin olis saanu kyllä tästä ympäristöstä täysin vääristyneen kuvan. Kuitenkin ne on loppupeleissä aika harvoja, joilla on rahaa laittaa lapsensa maksulliseen kouluun.

- 1. marraskuuta päästiin tutustumaan paikalliseen päihdetyöhön: Faith Care Foundationiin. Päästiin kahdeksan miehen mukaan, jotka teki töitä tälle raflalle. Hypättihin trotroon, käytihin hakemas ruokaa, ajettiiin slummialueelle, jossa oli päihteiden käyttäjiä, rukooltihin porukalla ja annettihin niille ruokaa.

- 3.11 Ghanassa näky auringonpimennys. En tierä näkykö se Suomessa ollenkaan? Noh harvinainen juttu jokatapauksessa, kun viime auringonpimennys oli kuulemma vuonna 2006. Host-äiteemme oli hankkinu meillekki yhyret sellaaset tyylikkäät lasit, joitten läpi uskalsi tuijotella aurinkoon. Auringonpimennyksen alkaessa Immu, Noora ja suomalaiset ystävämme Reetta, Petra ja Joonas oli kirkossa ja mä ja Sanna otettiin lependeriä kotosalla. Kun huomattihin auringonpimennyksen alkaneen, saatihin neronleimaus: mentihin ottamahan aurinkoa. Siinä maattihin asfaltilla bikinit päällä ja tsekkailtiin auringonpimennystä tyylikkäiden lasien läpi. Se oli hieno hetki se.

- Ollahan saatu ihanat mekot ja muita vaatteita, kun ihana ompelijamme Kristy sai valamiiksi tilaamamme vaatteet. Ne oli niin hyvät, että innostuun niin, että oon keriinny tilaamaan jo yhden uuden mekon, hameen ja Atelle pairan. Isseellekki aion tilata pairan, kunhan löyrän torilta sille sopivan kankaan J

- 7. päivä käytihin Accrassa hoitamassa meidän viisumiasioita ja käytihin kuuluisalla Obroni-kadulla Oxford Streetillä mm. syömässä KFC:ssä :D Tää oli kauan odotettu ja ehdottamasti maininnan arvoonen asia.

Sitten (Pe. 8.11) alkoikin meidän kolmiosainen lomaviikkomme

1/3 Tema – Acosombo – Hohoe – Wli Falls – Hohoe - Tema

Loma alakoo mun osalta hullulla vessa-vallankumouksella. Välillä vatsa oli niin kipee, että sain rukoilla Luojaani sanoilla: ”Jumala, anna mun nähärä vielä Suomi!” Huh onneksi siitäki taurista selevittihin. Koko ajan sitä on ollu kipiänä enemmän tai vähemmän, mutta toi oli pahin pöpö tähän asti.

Aamulla varhain lähärettihin koulun luokkaretkelle Acosomboon. Acosombo on kaupunki, Ghanan suurimman joen, ja järven Voltan varrella, jossa on suuri pato ja jossa tuotetaan suurin osa (60%) koko Ghanan sähköstä. Kaunis paikka. Kattokaa kuvista, niistä saatte paremmin paikan fiiliksestä kiinni, kuin siitä että yrittäisin selittää sanoin. Kun koululaiset lähti takas kotia kohti, lährettihin me Sannan ja Nooran kans kohti Hohoeta trotrolla. Immu oli siis siellä jo meitä orottelemas, kun se oli koulun vanhempien oppilaitten kans luokkaretkellä juuri kyseissä paikassa.

Neljän tunnin trotro-matkan jälkehen päästihin Hohoeen ja otettihin taksi hotellillemme Waterfall Lodgelle. Siinä oli toinen kerta, kun joutu rukoolemahan henkensä erestä, sillä kuski ajoo niinku hullu niitä huonokuntoosia teitä. Onneksi siitäkin selvittihin! Hotelli oli ihana saksalaisen pariskunnan ylläpitämä luonnon helmassa oleva siisti ja viihtyisä paikka. Siellä saatiin nukkua makoisat yöunet ja aamun koitteessa lähärettihin kattomaan Wlii Fallseja. Noin puolen tunnin sademetsäpatikoinnin jälkeen avautuikin taianomainen, ihana näky. (kuvassa ->)

Lower Wlii Fall

Vesiputouksella kylpemisen jälkeen käveltihin takaasi Lodgelle, syötiin ihana lounas, jonka jälkehen matkustettihin takaasin kotia, Temaan.

2/3 Tema – Accra – Tamale – Mole – Tamale – Accra - Tema

Vietettihin kotona yksi yö ja aamupäivä ja lähärettihin taas reissuun. Tällä kertaa oli eres 16 tunnin bussimatka kohti pohjoista, Tamaleen. Matkustus tapahtui onneksi ilmastoidussa bussissa, joka oli välillä kyllä jopa niin kylymä, että sai palella. Matkan teko meni loppujen lopuksi kuitenkin yllättävän kivuttomasti. Luulen, että mun unenlahjojen ansiosta matka tuntu menevän niin äkkiä, kun nukuin kuitenkin suurimman osan matkasta. Oon lapsesta asti ollu aina loistava autossa nukkuja. Päntälästä Kauhajoen keskustahanki ajaes on saanu otettua hyvät tirsat, vaikka se matka kestääki vaan 15 minsaa. Auton hurina saa mut aina vaan nukahtamaan niin makeasti. Sanna oli lähes joka matkalla mun vieruskaverina ja sai hyvää matkakomediaa mun eri nukkuma-asennoista.

Kun päästihin Tamaleen, otettihin taksi luonnon puistoon Moleen. Kolmen tunnin taksi matka pölyisiä teitä pitkin sai meikäläisen niistämään hiekkaa nenästä. Ei siellä kyyrissä tajunnutkaan, kuinka paljo sitä hiekkaa lensi auton sisään, kun kuljettajan ikkuna oli auki, varsinkaan kun olin taas nukkunu koko taksimatkan. Kun oltiin perillä yöpymispaikassamme Mole Motellilla saimme aamupalaa ja pääsimme uimaan motellin uima-altaalle. Iltapäivällä lährettihin autosafarille savannille tavoitteena nähärä ainakin norsu ja muitakin eläimiä. Ja ilolla saan todeta, että tavoote toteutu! Saatiin nähärä ihan ihka oikea villi norsu, Mr. Elephant, niin kuin oppaamme häntä kutsui. (Nippelitietoa nro 1: Norsu on maailman toiseksi nopein maaeläin! Ei uskoosi, että niin suurta ruhoa saa liikutettua niin lujalla vauhrilla, mutta totta se on. Norsua nopeampi on ainoastaan jaguaari!)

Aamulla käytihin Immun ja Nooran kanssa vielä kävelysafarilla ja sielläkin oppaamme sai soiton puhelimeen, jonka jälkeen kiiruhdettihin paikkahan, jossa Mr. Elephant oli ruokailemassa puunlehtiä. (Nippelitietoa nro 2: Norsujen pitää syödä melkein kokopäivän, koska se tarvittoo 200kg ruokaa päivittäin, pysyäkseen hengissä.) Loppupäivä vietettiinkin altaalla uiskennellen, sukellellen ja hypellen niin ja valokuvia otellen. Ollaan saatu kyllä hyvää väriä pintaan, nimittäin rusketusta. (Josta tulikin mieleeni Nippelitietoa nro 3. Norsujen ajatellaan olevan väriltään harmaita, ruskeita tai joskus jopa sinisiä, mutta se on harhaluulo. Norsut ovat väriltään oikeasti mustia. Harmaa väritys on vaan heidän nahkan pinnalle kertynyttä mutaa, jota tulee kun norsut käyvät päivittäisillä mutakylvyillään.) Nukuttiin motellilla vielä yksi yö ja lährettihin aamukuurelta bussilla Tamaleen, jossa vietettihin päivä ja iltapäivällä klo 16 aloitettiin jälleen pitkä 16 tunnin bussimatka kohti kotia. Onneksi siitäki selvittihin!

3/3 Tema – Afflao – Lome, Togo – Afflao - Tema

Käytihin tosiaan Molen reissun jälkehen nukkumas puolitoista yötä kotona keräilemässä voimia lomamme viimeiseen osaan. Köröteltihin vain kolmen tunnin ajomatka trotrolla Togon ja Ghanan rajalle. Oltihin päätetty teherä lomareissu naapurimaahan Togoon, että saisimme viisumiin uuden leiman ja että saadaan oleskella Ghanassa vielä tämä loppuaika ihan laillisestikin.

Kun saavuttihin perille rajakaupunkiin Afflaohon käytihin ensitöiksemme vaihtamas Cedit Togon valuutaksi Togon Frangeiksi. Rahanvaihtotoimistolta poistuttuamme kohtasimme kummallisen miesjoukon, joka käyttäyty epäilyttävän uhkaavasti. Puhu kovalla ja painostavalla äänellä, melkein huusi, että ”Teidän täytyy tehdä tällänen turvallisuustoimi.” Kääriä yhden Cedin seteli kaikkien muiden rahojen ympärille. Kuulemma sitä varte, ettei tuu ongelmia tullissa. Kun siitä sessiosta oltihin päästy sanoin ääneen, että: Nyt on kumma, jos ne ei oo pölliny meiltä yhtään rahaa. Kun rajanylitystoimien jälkehen löyrettihin hotellillemme ja laskettihin rahat, jouruttihin toteamaan, että ne oli vieny meiltä kaikilta 30 000 Togon Frangia ja multa 50Cedii. Yhteensä siis euroissa päälle 50€ hävis jokaiselta sen rulianssin aikana. Kiva alku meirän lomalle.

"Mitä saan jos meen juoksemahan noitten kans palan matkaa?"

Noh, sitten kun oltihin saatu ruokaa ja nähty kaunis hiekkaranta ja meri, oli ärsyyntymisprosentti laskenut sen verran, että pysty toteamaan, että ”Noh. Turha sitä on enää ajatella, koska ei sille enää mitää voi.” Onneksi ei tapahtunut mitään sen pahempaa ja onneksi siitäki selevittihin. Ilta vietettiin jo hyvillä mielin hotellin ravintolassa hyvän ruoan, korttipelien ja mukavan livemusiikin merkeissä.

Seuraavana aamuna lährettihin aamupalalle hotellin ravintolaan. Syötiin French Breakfast: Paistettua patonkia, hyvän makusta levitettä ja aprikoosihilloa ja ihanaa kaffia tai kaakaota. Aamupalan jälkehen läherettihin käveleskelemähän lähiympäristöön. Käytihin kattomas Togon pääkaupungin, Lomen muutamia turistinähtävyyksiä ja chillaillen dallailtu pitkin ja poikin. Togossa puhutaan ranskaa, eikä ihmiset siellä puhu englantia lähes ollenkaan. Ja koska mekään ei puhuttu ranskaa oli elekieli tällä reissulla hyvin suuressa roolissa. Sanna veresti yläasteen ranskankielen oppejaan sen verran, että opetti meille lauseen: ”Je ne parle pas francais!” Suomeksi siis jotakuinkin, että en puhu ranskaa ja tuostakaan lauseesta ei oltu ihan varmoja. Hienosti loppujen lopuksi tultiin ymmärretyksi puolin ja toisin.

Lomessa viivyttihin yhteensä kolme yötä. Syötihin hyvin, polskittiin uima-altaassa, hengailtiin rannalla, juotiin viiniä ja kaikin puolin nautittiin olostamme siellä. Kun palattiin takaisin Ghanan puolelle Afflaohon, saatiin uuret leimat passeihin ja otettiin trotro Temaan. Oli kyllä ihana olla taas kotona. Puhuttiin, että kyllä voi lomailukin käydä työstä, mutta kivaa se on kuitenki ollu! Ja onneksi siitäki selevittihin J

Fiilistelyä rannalla

Illalla käytihin vielä kaupassa läheisessä LaraMartissa ostamassa ruokaa. Kaupan työntekijät kyseli, että missä me ollaan oikeen oltu, kun meitä ei oo näkyny. Niillä oli ollu meitä ikävä. Hedelmiä kun oltiin torilla ostamassa meni meidän ohitse taksi, jonka ikkunnalla heilutti tuttu poika mun luokalta ja huusi ”Auntie-Milla!, Heyyy!” Ja kun käveltiin kauppakassien kanssa takaisin kotiin, tuli kolmet eri miehet kysymässä ystävällisesti, että ”Do you need helping hands with your bags?” Ihana Ghana, Ihana Tema, Ihanat kotikonnut Community kakkosella.